Lasikasvihuonerakenne sisältää pääasiassa kasvihuoneperustukset, kasvihuoneteräsrakenteen ja alumiiniseoksen rakenteen.
1. Perusluokitus Lasikasvihuoneen perusta on jaettu itsenäiseen pylväsperustuksiin ja nauhaperustuksiin. Itsenäisiä perustuksia voidaan käyttää sisäpylväisiin tai sivupylväisiin, ja nauhaperustuksia käytetään pääasiassa sivuseiniin ja sisäseinään.
2. Suunnitteluvaatimusten perusta Ennen suunnittelua työmaan geologiset tiedot on analysoitava huolellisesti. Yksi on alueen geologisen tutkimuksen raportti (tärkeille laajamittaisissa kasvihuonehankkeissa); toinen on työmaakoe (yleisten hankkeiden osalta); Kolmas perustuu lähihankkeiden (pienten hankkeiden) kokemuksiin ja viitegeologisiin tietoihin. Perustusta suunniteltaessa sillä pitäisi olla lujuusvaatimusten täyttämisen lisäksi myös riittävä vakaus ja kyky vastustaa epätasaista asutusta. Pylvästukeen liitetyllä pohjalla tulisi olla myös riittävä vaakasuuntainen voimansiirto ja tilan vakaus. Kasvihuoneen pohjapinnan tulisi sijaita jäätyneen maakerroksen alapuolella, ja lämmityskasvihuone voi ilmaston ja maaperän laadun mukaan pohtia lämmityksen vaikutusta pohjan jäätymissyvyyteen. Yleensä pohjan pohjan tulisi olla yli 0,5 metriä ulkomaan alapuolella, ja säätiön yläosan ja ulkomaan välisen etäisyyden tulisi olla yli 0,1 metriä, jotta säätiö ei altistuisi ja vaikuttaisi haitallisesti viljelyyn. Erityisvaatimuksia lukuun ottamatta kasvihuoneperustin yläpinnan ja sisämaan välisen etäisyyden tulisi olla yli 0,4 metriä. Kasvihuoneen teräsrakenteeseen liitetyt sulautetut osat on kaikki asetettu perustusten päälle, ja upotettujen osien suunnittelu on myös tärkeä osa perustussuunnittelua. Upotettujen osien ja korirakenteen välinen yhteys sisältää pääasiassa saranoitua liitäntää, konsolidaatiota ja elastista liitäntää. Eri liitäntätapojen mukaan myös suunnittelu- ja rakennusmenetelmät ovat erilaisia, mutta kaikkien upotettujen osien on varmistettava hyvä yhteys perustukseen ja varmistettava ylärakenteen siirto. Tuleva virta välittyy oikein säätiölle.
3. Perustusmateriaalit ja rakennusominaisuudet
(1) Riippumaton säätiö. Yleensä käytetään teräsbetonia. Rakennusmenetelmästä riippumaton perusta voidaan jakaa kahteen menetelmään: täysi valettu paikalleen ja osittain valettu paikalleen. Täysin valuvassa käytössä on rakennustyömaan tukimenetelmä ja integroitu kaato; osa valu-in-place-menetelmää ottaa käyttöön perustavan lyhyen kolonnan esivalmistusmenetelmän ja perustyynyn kaatamisen paikan päällä. Nämä kaksi menetelmää voidaan valita erityistilanteen mukaan. Valu-in-place-menetelmällä on hyvän eheyden ja edullisten kustannusten ominaisuudet; joillakin valumenetelmillä on korkeammat kustannukset, mutta nopea rakennusnopeus, ja rakentamisen laatu on helpompi taata.
(2) Nauhaperustukset. Muurausrakennetta (tiili, kivi) käytetään yleensä, ja rakenne suoritetaan myös paikan päällä olevalla muurausmateriaalilla. Perustusten päälle asetetaan usein teräsbetonirengaspalkki upotettujen osien asentamiseksi ja pohjan jäykkyyden lisäämiseksi. Lisäksi sivuseinäperus voi myös käyttää itsenäisen perustusten ja nauhaperustin sekakäyttöä. Tulevalla voimalla nauhaperustinta käytetään vain osana osion jäsentä. (3) Perustusten rakentamista koskevat varotoimet. Perustusrakenteen aikana on varmistettava kolonnan korkeuden ja akselin sijainnin oikeevuus. Laitteet, putkiston aukot ja asennus on haudattava ajoissa. On ehdottomasti kiellettyä mennä rakentamisen jälkeen vahingoittamaan säätiötä.
